lauantai 5. marraskuuta 2016

Tokonuorten syysleiri

Oli ihan huisan hauskan ratki riemukkaan hupaisaa. Ja antoisaa. Kiitti kaikille! Koulutukset oli hyviä ja perjantain luennosta sai paljon irti. Hyödöllinen viikonloppu siis! (Kreisi alias jäi mieleen jotenkin kovin hyvin.)





Koulusta skippasin muutaman tunnin, kun piti Wakan kanssa kiiruhtaa junaan. Helsingin päässä kipitettiin ripsakkaa tahtia Kamppiin, mutta se ei riittänyt, että oltaisiin keritty bussiin. Aikataulut uusiks. Bussilla siis Espooseen Siirin luokse, josta autolla jatkettiin sitten Kennelliiton koulutustiloihin noin 40 min ajomatkan päähän. Huh. Vihdoin perillä. Suoraan Vappu Alatalon luennolle aiheesta jännittäminen.

Perjantai iltana luennon jälkeen tehtiin jännityksen hallinta treeniä eli oikeastaan pelkkiä ohjaajia reenattiin. Ilta oli nopeasti ohi ja sullouduttiin pieneen bussiin, joka vei meidät hotelliin tutimaan. Good night!



Lauantaina aamulla taas sullouduttiin samaiseen pieneen bussiin, jonka tie vei takaisin Kennelliiton koulutustiloihin. Edessä oli pitkä päivä. Aamulla reenattiin. Tauko ja syötiin. Iltapäivällä reenattiin lisää. Tauko ja lisää ruokaa. Sit vielä reenattiin. Hupss, se päivä meni hujauksessa ohi.





Wakan kanssa haettiin vinkkejä kapulan pitämiseen. Miten sitä lähtä opettamaan? Lisäksi vähän seuruuta katteltiin, kun se on hieman levotonta. Eiköhän me näillä eväillä kuiten saada nämä haasteet kuriin.





Lauantai iltaan kuului reilu tunnin sessio aliasta ja pakko myöntää, että en muista koska viimeksi olen niin paljon nauranut. Resepti tähän on vähäinen uni ja sokeri.



Sunnuntai muutoin saman kaavan mukaan, paitsi illa odotti lähtö takaisin kotiin. Sennin kyydillä siis kohti Tamperetta ja jotta ei tarvitsisi liian väljästi autossa istua oli, meitä siellä neljä ihmistä (me kolme plus kuski) ja kolme koiraa ja koirien häkit ja meidän kolmen tavarat. Hei Tampere, täält me tullaa!

Sunnuntaina aamulla oli häiriöreenien emäreenit. Oli uuvuttavaa, mutta todellakin tärkeää ja mukavaa. Iltapäivällä reenaattiin vielä vähän lisää. Tehtiin Wakan kaa jotain kivaa helppoo eli merkin kiertämistä. Sit me seuruuteltiin vähän lisää.





Nyt on sitten syysleirikin paketissa. Päästäänköhän jatkamaan Chilin kanssa ensi vuonna vielä ryhmässä? Epäilen, koska tämä vuosi ei meidän kahden paras reeni vuosi ole ollut. Katsellaan.

Aamu muuten kokosi aika hienosti valkkuvklopun yhteen postaukseen. Propsit hälle! Tässä linkki kyseiseen postaukseen, menkää lukemaan: http://aamujaurpo.blogspot.fi/2016/11/tokonuoria-vaiko-jo-vanhoja.html

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kurikan koirapuisto

Eilen Emman ja Julian kanssa oltiin sovittu, että miittaillaan puistoilun merkeissä. Paikaksi Pirkkalan Kurikan koirapuisto. Minusta oikein kiva paikka isojen koirien puolelta, pienten puolella on maa-ampiaispesiä... Todella hiljainen, joten sai olla rauhassa. Pari koiraa kävi isojen puolella meidän ollessa siellä, mutta ei sen enempää. Parisen tuntia viivyttiin Wakan kanssa ja sitten lähdettiin polkeen takaisin kotiin.

Wakalla oli superrr hauskaa. Se nautti niin luvattoman paljon toisten koirien kanssa leikkimisestä ja juoksemisesta. Pian uusiks!







































sunnuntai 2. lokakuuta 2016

I'm a fucking rock star



On mukavaa syksyä eletty. Nautittu pimeistä ja maagisista öistä tähtitaivaan, Tampereen valojen ja jäätävän kokoisen kuun säestämänä. Reenattu motivaatio huipussaan. Mitä sitä ei tekisi tavotteita saavuttaakseen!

Tämän postauksen ainokainen kuva on aika Historiaa. Isolla hoolla. Nyt on kolmas syksy, kun valokuvaan ja samalla ensimmäinen, milloin olen lähtenyt ottamaan Pirkanmaan kauniiseen ruskaan kuvia. Ehkä sitä tulee käytyä vielä muutaman kerran toivottavasti. Toki nyt kys. kuva on vain takapihaltamme, mutta on niitä muitakin. Ilokseni mulle on myös tarjottu muutamaa kuvauskeikkaa. Wau, onhan se nyt tosi jees. Tanssia ja mopoja ois luvassa ainakin. Toivottavasti.

Chili, Waka ja Pörrö nauttivat joka päivä pitkistä aamuistaan, vaikka joutuvatkin nousemaan siinä 6-8 aikaan pissalle, kun itse lähden kouluun. Iltapäivällä kotiin tullessani sitten heräilevät pitkiltä nokosiltaan valmiina kaikkeen: reenaamiseen tai lenkille. Tai sitten uusille nokosille. Wakakin tosiaan nykyisin päivät kokonaan vapaana talossa. Kovasti on töitä tän arjen eteen tehty. Oikeastaan pitkälti koko eka vuos keskitytty siihen puoleen, mutta nyt saa todellakin olla iloinen, että näin ollaan tehty. Se ei tuhoa mitään, se on sisäsiisti, se osaa kulkea hihnassa, se tottelee kaikkii kivoja käskyjä, se on sosiaalinen. Se on paras.

No, mutta kyllä se kakara silti on 100%. Se riehuu ja leikkii. Se ei pysy pöksyissään, kun näkee Nilan. Sillä on vieläkin se saamarin idoli vaihe päällä, mutta kyllä se siitä. Kyllä se siitä.

(Miten ihmiset keksii postauksille otsikot saanen ihmetellä? Kuoppaan usein biisien sana -otsikoilla varustetut postaukset, mutta käytän itsekkin niitä ja silloin ne eivät ole niin ärsyttäviä. Ehkä se on se niitten sanojen merkitys itselle. Henkilökohtaista.)